Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Puutarhuri Aino Heininen pitää huolta yhdestä pääkaupungin mielenkiintoisimmasta luontokohteesta: Suomenlinnasta

18.08.2017 15:00

Jaakko KoljonenAino Heininen työskentelee Suomenlinnan hoitokunnan puutarhurina ja kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan nauttia Suomen luonnosta joka säällä ja kaikkina vuodenaikoina, vieläpä lapsuuden kotiseutunsa maisemissa. Aino liputtaa lähiluonnon, kaupunkipuistojen ja yhteisen tekemisen ja osallistumisen puolesta. Hän kannustaa suomalaisia aistimaan arkipäivien luontoa; lyhytkin hetki kauniissa maisemassa tai pienimmästäkin kukkivasta kasvista ilahtumien elävöittää päivää ja virkistää jokaisen arkea.

Olen paljasjalkainen helsinkiläinen. En kuitenkaan ole elänyt keskellä kaupunkia, vaan olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Suomenlinnassa. Isovanhempani muuttivat saarelle jo 50-luvun lopulla, joten sukulaisiani on asunut saarella jo kolmessa eri sukupolvessa. Lapsuudenkodissani 80-luvun Suomenlinnassa oli nykyaikaan verrattuna jokseenkin erilaista. Ensimmäiseen kotiimme ei tullut muun muassa juoksevaa vettä ja käytimme ulkokäymälää. Pihalla oli tilaa temmeltää ja saari oli täynnä jännittäviä, vähän rempallaankin olevia paikkoja. Meillä oli vene, jolla isäni kävi naapureiden kanssa verkoilla päivittäin. Näin jälkikäteen ajateltuna arvostan, että olen saanut helsinkiläiseksi viettää lapsuuteni näin ainutlaatuisessa ympäristössä. Suhteeni luontoon tänä päivänäkin perustuu jo lapsuudesta koettuun ja opittuun arkeen ja elämään luonnon keskellä. 31- vuotta on mennyt ja nykyään työskentelen siistissä ja kunnostetussa Suomenlinnassa puutarhurina.

Puutarhuriksi valmistumisen myötä näen Suomenlinnan luonnon erityisenä. Koen, että työlläni on suuri merkitys, jotta myös tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan yhteisestä maailmanperintökohteestamme. Yksi tavoitteista on säilyttää maiseman ja sen kasvillisuuden monimuotoisuus. Ajattelen, että jokaisella kasvilla on oma tarinansa. Onko kasvi päätynyt tänne kenties viikinkien mukana, kuten nurmilaukka (Allium oleraceum), vai onko hempeän värinen karvahorsma (Epilopium hirsutum) kulkeutunut Suomenlinnaan Venäjän vallan aikana. Suomessa rauhoitettua masmaloa (Anthyllis vulneraria) haluan vaalia ja suojella, jotta sitä nähtäisiin Suomenlinnassa jatkossakin. Syreeni on ehdoton suosikkini ja suuri Ehrensvärdin tammeksi kutsuttu puu Komendantin puutarhassa saa kunnioitukseni.

Työhön tuovat omat haasteensa mm. suuret kävijämäärät, ilmasto, haittalajit, sekä viime vuosina suurin joukoin Suomenlinnaan laiduntamaan ja pesimään saapuneet valkoposkihanhet. Onneksi vapaaehtoistyö on lähtenyt käyntiin hyvin myös Suomenlinnassa ja olemme saaneet lisää kullanarvoisia käsipareja auttamaan meitä säilyttämään maailmanperintökohteen kasvillisuutta ja kulttuurimaisemaa. Tänä vuonna olen saanut mahdollisuuden toimia puistokummiohjaajana Helsingin kaupungin vapaaehtoisille puistokummeille Suomenlinnassa. Kuka tahansa helsinkiläinen voi liittyä oman kotipuistonsa puistokummiksi ja omalla panoksellaan osallistua maisemanhoitoon, vaikka poimimalla roskia tai poistamalla haittalajeja. Kannustankin kaikkia suomalaisia lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan oman lähiluonnon kunnossapitämiseksi ja viihtyvyyden ylläpitämiseksi.

Luonto inspiraationa valokuvaamiselle

Kuvaan Suomenlinnaa päivittäin myös työni puolesta. Tämä tehtävä onkin helppo, koska Suomenlinna on mielestäni yksi kuvauksellisimpia kohteita koko Suomessa. Teen puutarhurin työni lisäksi sosiaalisen median päivityksiä usein suoraan maisemanhoitotyön keskeltä. Julkaisen lyhyitä ja visuaalisia videoita ja kuvia Instagramiin. Näiden julkaisujen myötä Suomenlinnasta kiinnostuneet saavat ympäri vuoden lyhyitä kuva- tai videotervehdyksiä suomalaisesta, helsinkiläisestä luonnosta. Haluamme viestiä kävijöillemme tärkeistä kestävään matkailuun liittyvistä luontoarvoista, jätteiden keruusta ja lajittelusta sekä muun muassa Itämeren suojelusta.

Suurin intohimoni työni ulkopuolellakin on kuvata luontoa, koska se on edessäni juuri sellaisena kuin se on ja silti sama maisema voi näyttäytyä kuvissa monin eri vivahtein. Eniten minua kiehtovat luonnon eri värit, kontrastit ja yksityiskohdat. Kaunis auringonlasku huutaa kuvaamaan ja poseeraa edessäsi aina kymmenien eri värein. Tai linssin takaa voi nähdä luonnon pieniä yksityiskohtia, mitä ei paljaalla silmällä ehkä huomaakaan. Esimerkiksi vaatimattomalta näyttävän ruohonkorren siluetti voi näyttäytyä upealta vasten auringonlaskun eri sävyjä. Kuvaamaan ei tarvitse lähteä kauas, vaan mielenkiintoinen kohde voi löytyä omalta takapihalta.

Suomen 100-vuotis-juhlavuotena haluan innostaa ihmisiä lähtemään rohkeasti tutkimaan ja ihailemaan luonnon pieniä yksityiskohtia, tekemään mutkan kotimatkalla kaupunkipuiston kautta ja vaalimaan oman asuinalueen lähiluontoa.

Aino Heininen / @ainnomaria

Ps. Osallistu Suomen luonnon päivän juhlaan Suomenlinnassa: www.suomenlinna.fi/tapahtumat/valojen-saaret-tervetuloa-viettamaan-suomen-luonnon-paivaa

Kaisa Kuuranne