Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Iina Saarikko valokuvaa metsästysharrastustaan Instagramiin

15.08.2017 16:30

Iina SaarikkoKeski-Suomessa asuva Iina Saarikko on metsästänyt puolet elämästään. Hänen toiveensa näin Suomen juhlavuonna on, että ihmiset arvostaisivat erilaisia luontosuhteita ja kokeilisivat rohkeasti uusia luontoharrastuksia. Iina haluaa omalla esimerkillään näyttää kaikenikäisille, kuinka luonnon upeista antimista voi nauttia elämyksellisesti ja vastuullisesti.

Työpäivän jälkeen on kaikkein rentouttavinta napata hirvikoira matkaan, mennä keskelle metsää ja seurailla koiran toimintaa. Joskus samalla kannolla tuleekin istuskeltua tuntikausia, kelistä välittämättä.

Ihan pienestä tytöstä asti olen ollut kiinnostunut luonnosta ja sen eläimistä. Lapsena päivät menivät aina lähimetsässä touhuten ja mitä jännittävimpiä ötököitä etsien. Metsästäjätutkinnon suoritin 11-vuotiaana ja ensimmäisen oman aseen sain 15-vuotiaana. Nyt 22-vuotiaana vietän edelleen luonnossa suurimman osan vapaa-ajastani.

Vastuullinen metsästäjä toimii luonnon hyväksi. Yritämme pitää riistakannat sopivina ja maanomistajat tyytyväisinä. Ruokintapaikkojen ja nuolukivien ylläpito kuuluu metsästäjän ympärivuotiseen toimintaan. Keväisin laitamme kuntoon muun muassa useita riistapeltoja sekä rakennamme sorsille keinopesiä parantamaan poikueiden selviytymismahdollisuuksia.

Yksi minulle tärkeistä metsästysmuodoista on Suomen luontoon kuulumattomien pienpetojen poistaminen. Tällä tavoin edesautamme Suomen omien eläinlajien, kuten kanalintujen, pysymistä elinvoimaisina. Poistamalla supikoiria ja muita vieraslajeja minimoimme myös tautien eteenpäin leviämisen. Kapi onkin ollut suuri huolenaiheemme viime vuosina, ja sen nitistämisen eteen on tehty paljon töitä.

Valitettavasti tämän harrastuksen pariin ei ole tunkua nuorista. Uskon, että nuorille on vaikeaa lähteä mukaan, suurin osa harrastuskavereista kun on vanhempia herrasmiehiä. Mutta metsästyksessä hienoa on se, että kaikki meistä on samalla tasolla. Kukaan ei ole ylitse muiden, vaikka arjessa olisikin kovemman tason johtaja.

Itse yläasteella ollessani sain paljon outoja katseita ja jopa kiusaamista siitä, että olen tyttö ja harrastan metsästystä. Nykyään on tosin hauska huomata, että nämä ihmiset kyselevät kovasti metsästyksestä ja osa haluaa jopa lähteä mukaan.

Kannustaisinkin kaikkia vähääkään metsästyksestä kiinnostuneita nuoria lähtemään vaikka Metsästäjäliiton Metso-leirille ja hakeutumaan paikallisen metsästysseuran mukaan jahtiin ja erilaisiin talkoisiin. Tekemällä ja kyselemällä oppii parhaiten, ja kokeneemmat metsästäjät varmasti jakavat kokemuksiaan nuorille. Itsekin olen käynyt ohjaamassa lapsia ja nuoria kymmenillä metsästysleireillä.

Aikuiset näyttävät esimerkillään paljolti kaiken lapsille. Toivoisin, että vanhemmat ottaisivat näin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi tavoitteen viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa luonnossa liikkuen. Opetetaan lapset kunnioittamaan Suomen kaunista luontoa sekä käyttämään hyväkseen sen tarjoamia antimia. Pidetään se siistinä ja nautitaan siitä, kelillä kun kelillä ja joka vuodenaikana.

Innostuin Luontolähettilääksi lähtemisestä, sillä halusin tuoda esille, mitä me metsästäjät todellisuudessa olemme. Haastan kaikki siis kokeilemaan jotain ihan uutta ja avartamaan näkemyksiään kaikkien luonnossa kulkijoiden suhteen!

Minun elämääni metsästäjänä voi seurata Instagramissa: @iina_elisabeth