Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Jaakko Laitinen löysi luonnon uudestaan asuttuaan vuosia kaupungeissa

05.08.2017 11:00

Fanny Felicia SvanbergMiehän olen kaupunkilainen, kotoisin Euroopan suurimmasta - pinta-alaltaan - kaupungista Rovaniemeltä eli Lapin pääkaupungista. Urbaanista taustastani huolimatta luonnossa liikkuminen on ollut aina osa minun elämää ja isän kanssa ollaan pienestä pitäen kuljettu mökillä, kalassa, mustikassa, hillassa, puolukassa ja sienessä. Lappilaisethan ei monet tykkää sienistä, mutta isän puolelta ollaan karjalaista sukua niin rouskutkin maistuu!

Sittemmin olen vuosien varrella asunut muaalla. Virroilla, Oulussa, Etelä-Unkarin Szegedissä, Helsingissä ja Tampereella niin se luonnossa liikkuminen on helposti jäänyt vähemmälle. Viime vuosina olen sitä koittanut taas alkaa harrastamaan niin huomaa - varsinkin tuollaisen tauon jälkeen - miten se antaa. Meän nykynen elämänmuoto on yhtä kiihokkeiden ja ärsykkeiden pommitusta, missä miljoonat algoritmit huutaa päällekkäin kamppaillen huomiostamme. Kaikilla on älyvehkeet taskussa ettei vahingossakaan joutuisi ajattelemaan omia ajatuksia paria minuuttia pidempään.

Luonto tuntuu vastavoimalta kaikelle tälle. Siellä ei kukaan kamppaile huomiosta vaan eläimet parhaansa mukaan välttelee kulkijaa, maisema avautuu vaaran laelta ihanan yksitoikkoisena häipyen sinisyyteen tai pöpelikössä ja kaikki näyttää samalta. Ajatus ottaa huimia pitkiä kaaria ja kulkijalle on ottaa evääksi maailmanluokan gourmet-superfoodia kun napsii kauden mukaan kuusenkerkkiä, hilloja, mustikoita ja puoloja evääksi ja hörpyt päälle purosta tai lähteen silmästä.

On hienoa ollut ottaa osaa Suomen luonnon juhlintaan Hossan uuden luonnonpuiston avajaisten juhlinnassa kesäkuussa ja monta vuottahan me ollaan soitettu täällä upean Pyhä-Luoston kansallispuiston kupeessa Pyhä Unpluggedissa - niin nytkin. Suomen luonnon päivänä 26.8. olen todennäköisesti keikalla, jos en niin sitten toivottavasti jossain risukossa kentän kantamattomissa.