Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Jussi Ristonmaa kasvoi takametsien tarzanista ilvestenihmiseksi

14.07.2017 07:00

Jussi RistonmaaIlvestutkija Jussi Ristonmaa on viettänyt elämänsä aikana runsaasti aikaa luonnossa, mutta hän ei ole ikinä kyllästynyt luontoon, vaan päinvastoin. "Nyt monia vuosikymmeniä tarzanina olemisen jälkeen saan huomata suhteeni luontoon ja sen eri elämänmuotoihin entisestään syventyneen ja laajentuneen, sitten kuusikymmentä luvun kurahousuaikojen."

Tarzanista - ilvestenihmiseksi

Ensi kohtaamiseni luonnon kanssa tapahtui jo pienenä nasikkana, kun kesät – talvet rymysimme naapurin poikien kanssa kotiemme lähimetsissä. Kumisaappat tarttuivat talven vesiä kuljettavan kevätojan pohjaliejuun ja tarzania leikkivä pojan viikari roikui kurahousujen henskeleistä oksantynkään tarttuneena, räpiköiden ilmassa kun lentokyvytön linnunpoikanen. No jo vain oli äiteellä pelastustöissä kiirus ja sydän kylmänä, kun tekemisen luovuutta tulvillaan oleva pojan nassikka onnistui saattamaan itsensä, mitä erikoisempiin tilanteisiin luontoretkillään. Mutta kipinä luonnon kanssa vuorovaikutukseen oli syttynyt!

Nimekseni kirjoihin ja kansiin on präntätty viisikymmentäluvun lopulla Jussi Ristonmaa. Nyt monia vuosikymmeniä tarzanina olemisen jälkeen saan huomata suhteeni luontoon ja sen eri elämänmuotoihin entisestään syventyneen ja laajentuneen, sitten kuusikymmentä luvun kurahousuaikojen. Olen edelleen uteliaan pojan nassikan tavoin syvästi kiinnostunut eläimistä ja niiden käyttäytymisestä. Siis siitä, miksi jokin asia eri elämänmuodoilla tapahtuu kuten tapahtuu ja mikä tapahtumaan johtavan reaktion synnyttää. Polkuni eläinten mielen maisemiin on kulkenut ilmeisen perinteisesti ”elätti” siilin, kesyn variksen ja kädestä syövän oravan myötä, tähän hetkeen. Hetkeen johon minut -90 luvun alkuvuosina sitoi ilveksen keltaisten silmien hypnoottinen katse.

Tiedon etsiminen ilveksen käyttäytymisestä on kuljettanut minua viettämään tuhansia ja taas tuhansia tunteja sekä arvaamattoman suuren määrän kilometrejä korpien kätköissä. Mutta jatkuvasti kasvava kiinnostus ilveksestä yksilöinä sekä lajina, on myös istuttanut minua ”laboratorio-olosuhteissa” lukuisan määrän päiviä, viikkoja sekä kuukausia, ilveksen mielenmaisemaan syventyen. Ilvesten kanssa istuskellessa olen saanut huomata myös oivalluksia oman ”villin luonnon” maisemissa. Yksi näistä oivalluksista on, -Mitä enemmän ilves on elämästään minulle näyttänyt, sitä paremmin ymmärrän, kuinka vähän tiedän sen elämästä. Tämä jos mikä on upea huomata, etten ole luonnosta ja elämän kiertokulusta kaikkitietäväinen! Tuo oivallus on samalla suurella liekillä palavaa myötätuntoa. Myötätuntoa, koska luonnon ”mekanismit” ovat tieteellistä käsityskykyäni paljon mittavammat, joten miksi en suostuisi rauhaan kaikkien elämänmuotojen kanssa.

Tänä päivänä ilvekset kuljettavat minua edelleen kertomaan niiden käyttäytymisestä erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Ilvekset kuljettavat pitämään ilvestunteja kouluissa sekä viemään ”Kaikuja ilvesten metsästä” turuille, toreille ja aitovierille. Retkeillessäni kesäisin myös eri kaupunkien kaduilla ja puistoissa, mukanani oleva didgeridoo soitin alkaa kehräämään ohikulkijoille monimuotoisia äänikudoksia, ilvestarinoiden lomassa. Soittoni soi elämän monimuotoisuudelle, se soi sata vuotiaalle Suomen luonnolle, se soi kiitollisuudelle puhtaasta luonnosta. Soittoni soi meidän kaikkien yhteiselle luonnolle, sinun ja minun.

Luonnon vuorovaikutuksiin kutsun tutustumaan kaikki satavuotiaan Suomen ja sen luonnon asukkaat. Esitän kutsun erään ilveksen kanssa tapahtuneen kohtamisen vaikutuksesta syntyneellä ajatelmalla. ”Sinun silhuettisi piirtyy vasten elokuun sinistä taivaanrantaa. Äänettömänä jätit jälkeesi myötätunnon yhteyden, kosketit. Ikiaikojen liittoon sinä kutsuit ja minä vastasin, tahdon. Veljeni-Ilves.” Lähde siis metsään, istu kivelle ja anna elämän ympärilläsi vaikuttaa, olla ja mennä. Vastaa myönteisesti ikiaikojen liiton kutsuu!

Toivon sinulle luonnon kosketuksia, kokemuksia, kohtaamisia ja kaikkea hyvää. Lisätietoa ilvesten elämästä löydät ilveskeskus.fi sivustolta.

Jussi Ristonmaa
ilvestenihminenJussi Ristonmaa