Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Kalamies Sakke Yrjölä kunnioittaa joka saalistaan

14.12.2016

Sakke Yrjölä on intohimoinen kalastaja ja kaikki Suomessa vakituisesti tavattavat kalalajit kuvittanut graafikko. Vuoden kalamies 2016 -titteliä kantavan Yrjölän mukaan kalastus on ”vähintään 70-prosenttisesti” hengenravintoa.

Kuva: Sakke Yrjölä”Liikun paljon luonnossa, pääosin vesillä ja metsissä. Monesti olen kalassa tai sienessä, mutta myös vain ihailemassa luontomme kauneutta. Mökillä rakentelen linnuille pönttöjä ja pidän kasvimaata.

Vanhat metsät saavat aistit ja mielikuvituksen herkistymään. Ihailen puuvanhuksia ja ja sammaleisia kiviä.

Rakastan suopursun tuoksua ja kostean kangasmetsän sammalmaton ikivihantaa vehreyttä. Keväällä haltioidun linnunlaulusta ja kuolleesta maasta nousevista taimista. Jäiden lähtö on aina ollut minulle erityinen hetki, jota olen monesti seurannut aitiopaikalta. Merellä koen itseni pieneksi, myrskyllä mutta horisontti rauhoittaa mieleni.

Olen kiinnostunut oikeastaan kaikesta monimuotoisessa luonnossamme. Koen, että tasapainon ja diversiteetin ylläpito on myös meille ihmisille parasta.

Kaloista ja kalastuksesta tuli jo hyvin pienenä suurin kiinnostuksenkohde. Olen ollut aina harakka, ja kaikki kimalteleva ja värikäs aiheuttaa onnentunteita kehossani. Muistan ihailleeni mummolassa miljoonakaloja pienessä akvaariossa. Mökillä kalastimme isovanhempieni kanssa ja olin todella innostunut kaikista kaloista.

Söimme tietysti kaikkia kaloja lajiin katsomatta. Voissa rapeaksi paistetut särjet olivat lempiruokaani. Ukkini oli luontoihminen ja hän oli ostanut erilaisia luonto-oppaita mökillemme. Luin unilääkkeeksi Pohjolan kalat -kirjaa. Merkkiäkään en jättänyt lukematta.

Olen aina pitänyt rakentelusta ja isäni avustuksella tein 400-litraisen akvaarion, jossa kaloilla oli hyvät tilat uida. Aikuistuttuani matkustelin talvisin usein tropiikkiin ja sukeltelin ja snorklailin riutoilla kyltymättömänä vedenalaisesta rikkaudesta.

Suomen vesiluonto on monimuotoista ja pääosin hyvässä kunnossa. Luontosuhteemme on kuitenkin korjauksen tarpeessa.

Kalastustapojaan voi muuttaa kestävimmiksi helposti. Jos esimerkiksi kalastat vapavälinein ja kotivesissäsi on uhanalaisia kaloja, voit käyttää vähempiä ja väkäsettömiä koukkuja, jotta vapautus on nopeampaa. Verkoilla tällaisessa kohteessa kalastettaessa on tarkoin mietittävä koko toiminnan mielekkyyttä: voinko esimerkiksi vapauttaa verkkoon takertuneen luonnon taimenen hyväkuntoisena, vai olisiko joku toinen tapa kalojen pyytämiseksi?

Meillä on ollut ikävä tarve olla arvottamassa eri kalalajeja, tehdä toisista ”jalokaloja" ja toisista ”roska-" tai "vähempiarvoisia" kaloja. Tärkeää olisi opettaa kalastajat hyödyntämään aliarvostettuja kalalajeja ruokana. Jos verkossasi onkin kuhien sijaan vaurioituneita lahnoja ja ruutanoita, syöt sitten niitä etkä heitä arvokasta ravintoa supikoirille. Kuhan, ahvenen, muikun ja siian lisäksi meillä on kymmenittäin monin eri tavoin ruuaksi hyödynnettäviä lajeja.

Kulttuurissamme elää voimakkaana myös hamstraus. Pakastin on vedettävä laipiota myöten täyteen veden viljaa, jota keväällä mätetään pilaantuneena pihalle ja kompostiin. Kalastajilla on kilpailuvietti, ja jos veteen jättää kalaa, on se mukamas itseltä pois kun joku toinen voi sen saada. Vesi on paras pakastin, ja sieltä on kiva käydä hakemassa kalaa tarpeisiinsa.

Kalastus on vähintään 70-prosenttisesti hengenravintoa. Meillä on ikiaikaiset vietit saalistukseen ja keräilyyn. Esi-isämme ja äitimme ovat vaeltaneet suuren osan elämästään ulkoilmassa ravintoa etsien.

Se on meilläkin verissämme ja voimme pahoin, jos emme pääse ulos. Toisilla vietti on voimakkaampi kuin toisilla, mutta kaikki luonnossa liikkuvat ihmiset havaitsevat olonsa parantuneen jo pienestä määrästä ulkoilua. Luontomme on pääosin kunnossa, ja luontomatkailussa olisi mielettömiä potentiaaleja kestävään hyödyntämiseen".