Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Lihastohtori Juha Hulmi kannustaa toimistosta luontoon

13.07.2017 09:50

Juha Hulmi

Suosituista Lihastohtori-blogista ja -kirjasta tuttu akatemiatutkija Juha Hulmi käy säännöllisesti luonnossa liikkumassa ja tuulettamassa aivojaan. Liikunta luonnossa on hyvää vaihtelua sisällä raatamiseen kuten arkityöhön tai treeniin. Hulmi kannustaa myös arvostamaan Suomea. Vaikka aina olisi varmasti parantamisen varaa, meidän kaikkien tulisi ymmärtää kuinka hyvässä maassa elämme. "On tilastollisesti likimain lottovoitto syntyä Suomeen."

Olen elänyt noin puolet elämästäni maaseudulla luonnon, tarkemmin sanottuna metsien ja peltojen keskellä Alastarolla ja Loimaalla Lounais-Suomessa. Tällä on vaikutuksensa siihen, että muutaman toimistopäivän jälkeen kaipuu luontoon on suuri ja tuntuu siltä, että kaipuu suurenee vuosi vuodelta. Jos en asuisi Jyväskylässä, joka on kaunis kaupunki puistoineen, metsineen ja järvineen, ahdistuisin todennäköisesti vieläkin nopeammin.

En ole kuitenkaan aina osannut arvostaa riittävästi luonnossa olemista, vaan olen tottunut mukavaan elämään kaupungissa sen helppouksineen ja palveluineen, jotka luovat itsensä tarpeelliseksi, vaikka niitä ilmankin olisi helppo elää ja usein vielä onnellisempana. Toisaalta kerrostaloasuntomme sijaitsee parin minuutin pyöräilymatkan päässä töistä ja harrastuksista. Tämä mahdollistaa vapaa-ajan maksimoinnin ilman, että töistä täytyy joustaa. Vapaa-aikana tykkään olla ja liikkua ulkona, varsinkin kesällä. Kesä on vuoden paras päivä ja se kannattaakin viettää ulkona.

Liikunta luonnossa on hyvää vaihtelua sisällä raatamiseen. Myös voimailu onnistuu, soveltaen. Blogissani on kirjoitus kehonpainoharjoittelusta. Monet muut liikuntalajit sopivat ehkäpä vieläkin paremmin luontoon. Joskus voi myös keksiä oman lajinsa ja hassutella kuten minullakin on joskus tapana.

Helposti ajatellaan, että luontoihminen on joko eräjorma tai puunhalaaja. Mielestäni tämän ei pitäisi olla näin. Luontoihminen voi olla ihan kuka tahansa, joka nauttii luonnosta sen erilaisissa muodoissaan. Minä kävin lapsena partiossa, mutta ei minulla mitään “luontosurvivalistitaitoja” ole. Olenkin lähempänä eräurpoa kuin eräjormaa enkä tarkoita tällä (sori Urpot) ihmistä, joka tärvelee luontoa, vaan lähinnä henkilöä, joka erottaa talitiaisen voikukasta, mutta ei paljoa sen enempää. Luonnossa nautin mm. kauniista maisemista, luonnon äänistä ja tuoksuista. Olen melko sosiaalinen ihminen mutta kaipaan kuitenkin myös sitä, että saan olla rauhassa. Suosikkipaikkojani nauttia luonnosta ovat oma kotiseutuni lisäksi mökkimme Savossa. Vietän näissä yhteensä noin puolitoista kuukautta vuodesta.

Minulle luonnossa olo on usein myös sopivaa aivolepoa. Lihakset kasvavat levossa; samoin aivot vaativat tiettyihin adaptaatioprosesseihin lepoa. Turvallisessa luonnossa oleskelu näyttäisi myös yhdistyvän monella mahdollisella tavalla parempaan terveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin, vaikkei mekanismeja juurikaan tiedetä (lukaise esim. Kuo 2015 Front. Psychol., 25 August 2015). Itse asiassa pelkästään jo se, että sairaalan ikkunasta näki tiiliseinän sijaan luontoa, edisti yhdessä klassisessa tutkimuksessa toipumista leikkauksesta (Ulrich ym. 1984 Science 4647, pp. 420-421). Lisää kokeellisia tutkimuksia ja perustutkimuksia tästä(kin) aiheesta toki tarvitaan, jotta tämäkin ilmiö tunnetaan paremmin. Luonnossa oleskelu ei automaattisesti parannakaan kaikkien terveyttä ja luonnossa on paljon vaarallisiakin asioita. Ei kannata esimerkiksi syödä kaikkea “luonnollista” mitä vastaan tulee. Moni luonnollinen on myrkyllistä ja vaikka pörröinen nalle tai tupsukorvainen ilves-kisu näyttävät söpölle, niitä ei kannata mennä silittämään.

Työaikananikin yritän mahdollisuuksien mukaan viettää aikaa luonnossa. Tutkijan työn pitäisi olla luovaa, mutta sitä se ei viime vuosina ole aina ollut, kun vaaditaan hyvin paljon lyhytjänteisiä tuloksia. Olen itse saanut parhaat tutkimusideani viime vuosina usein työhuoneen ulkopuolella, kuten ulkona luonnossa. Rohkaisen kaikkia sisätiloissa työskenteleviä irtautumaan välillä toimiston ulkopuolelle. Sopiva ajankohta voi olla esimerkiksi silloin, kun ei ole mitään erityisen tärkeää meneillään tai oma työtehokkuus ei ole parhaimmillaan. Mene vaikkapa ulos jonnekin itseäsi inspiroivaan ja rauhoittavaan paikkaan ja laita kännykkä ja muut välineet pois käsistä. Lukaise jotain kiinnostavaa artikkelia tai kirjaa tai mieti hetken aikaa omaa työtäsi ja miten voisit tehdä sen hieman paremmin. Mieti myös mikä on itsellesi tärkeää. Tällainen ajankäyttö todennäköisesti palkitaan, tavalla tai toisella. Se että menee ulos töihin ei tarkoita sitä, että olisi “pihalla”.

Kuva: Juha HulmiMinulla on tapana usein ottaa artikkeleita matkaan ja mennä lueskelemaan jonnekin ulos. Tämä kuva on työpaikkani vierestä Köyhälammelta Jyväskylästä. Lyhytkin aika luonnossa tekee hyvää fyysiselle ja mentaaliselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Tai ainakin sille minusta tuntuu.

Suomen luonto on mielestäni asia, josta voimme olla erityisen ylpeitä. Tutkimukset eivät valehtele: ilmamme, ruokamme ja vetemme ovat ainutlaatuisen puhtaita. On tilastollisesti likimain lottovoitto syntyä Suomeen.

Luonto on myös parhaimpia vientivalttejamme. Meillä on hurjan paljon metsää, ja toisaalta turismille maassamme on myös käyttämätöntä potentiaalia. Suomi nousi aikanaan köyhyydestä mm. monipuolisen metsäteollisuuden ansiosta. En yllättyisi jos myös puhdasta vettämme ja muuta luontoa myytäisiin maailmalle tulevaisuudessa enemmän ja enemmän. Uskon, että pystymme tekemään sen kestävällä tavalla tieteen ja teknologian avulla. Pidän luonnon kannalta erityisen tärkeänä, että laadukas koulutus ja sen myötä lisääntyvä tietoisuus ja huolehtiminen ympäristöstä saavuttaisivat kaikki maailman kolkat.

Lopuksi haluan onnitella myös 100 vuotta täyttävää itsenäistä Suomea! Olen kiertänyt paljon maailmaa ja oppinut arvostamaan monia kulttuureja. Olen kuitenkin myös ylpeä juuristani ja kotimaani historiasta. Vaikka aina olisi varmasti parantamisen varaa, meidän kaikkien tulisi ymmärtää kuinka hyvässä maassa elämme.

Juha Hulmi