Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Lina Munsterhjelm vie yläkoululaiset ulos, jotta luonnossa olemisesta tulisi arkista

11.05.2017 15:00

Kuva: Lina MunsterhjelmElämän kannalta paljon tärkeämpää on oppia arvostamaan luontoa kuin osata luetella ulkoa levävyöhykkeet tai kivilajien syntytavat

Kun ihmisiltä kysyy, mitä he muistavat koulun biologian tai maantiedon tunneilta, vastaukset ovat yleensä jotain tämän tyyppistä: “Muistan kuinka kävimme suolla ja yksi oppilas upposi reittä myöten suohon”, “me avasimme kalan ja näimme sian sydämen” tai “koko kesän keräsimme mummon kanssa kasviooni kasveja”. Kukaan ei muistele, kuinka kiva moniste silloinkin täytettiin tai kuinka hienosti sitä oppi, kun ope selitti asiat muistiinpanojen avulla luokan edessä. Haluan tehdä mahdollisimman paljon käytännön harjoituksia, jotta oppilaat pääsisivät itse tekemään ja kokemaan ja kiinnostuisivat aiheesta. Elämän kannalta paljon tärkeämpää on oppia arvostamaan luontoa kuin osata luetella ulkoa levävyöhykkeet tai kivilajien syntytavat. Etenkin kun hyvin harvat koulussa ulkoa kokeeseen opetellut asiat jäävät mieleen, vaikka ne sillä hetkellä osaisikin hienosti.

Opetan yläkoulussa biologiaa, maantietoa ja terveystietoa. Ja vien kaikkien luokkatasojen oppilaita ulos, mutta erityisesti opetussuunnitelman aiheiden takia varsinkin 7. ja 8. luokan biologiassa oppilaat pääsevät ulos luontoon. Itselläni on käynyt hyvä tuuri, kun kaupunkikoulun lähellä kulkee Espoon joki ja pihan edessä on pienempi oja, täydellisiä paikkoja seiskojen bilsaan, löytyy kaikki planktonista kaloihin. Koulun vieressä on myös kaseille sopiva pieni metsäpläntti ja kaksoistunnilla ehtii suurempaankin metsään. Valinnaiskurssien tai muiden pidempien kertojen aikana ehtii kansallispuistoonkin. Mutta myös jo koulun pihalta ja kerrostalojen välistä löytyy kyllä luontoa tutkittavaksi, on tärkeää että oppilas tutustuu juuri omaan lähiympäristöönsä, oli se sitten kaupungin keskusta tai maaseutu.

Kauniina syys- ja kevätpäivinä ulkona voi tehdä tietenkin mitä tahansa, vaikka ihan vaan niitä kirjan tehtäviä

Yritän viedä oppilaita niin paljon ulos, että he kokisivat sen arkiseksi ja tavalliseksi oppitunniksi, jolloin valmistautumiseen ei mene kauaa ja ohjeita ei tarvitse joka kerta kerrata. Jos ulos pääsee vain harvoin, ei ole ihme jos oppilaat villiintyvät, eivätkä toimi ohjeiden mukaan. Hauskaa on ollut huomata, että kaikki oppilaat haluavat olla mieluummin ulkona kuin sisällä. Palautteissa toistuu kerta toisensa jälkeen, kuinka oppilaat haluavat tehdä mieluiten käytännön harjoituksia ja olla mahdollisimman paljon ulkona. Maastotunneilla aika lentää ja oppilaatkin huomaavat sen. Toki kylmemmällä esimerkiksi ulkona kirjoittaminen käy hankalaksi, mutta silloinkin voidaan käydä katsomassa ja tutkimassa asioita ja tarvittaessa ottaa esim. valokuvat ja purkaa asia vasta sisätiloissa. Oppilaat ovat näppäriä puhelimien kanssa ja jos kävelymatka varsinaiseen kohteeseen tuntuu ajanhukalta, voi oppilaille antaa matkatehtäviä, vaikka kuvakollaasin tekeminen tietystä aiheesta. Monesti käymme myös ulkona tekemässä yhden asian ja lopputunnin olemme sisällä, tämä onnistuu hyvin ihan 45 minuutinkin tunnilla, jos oppilaat tietävät mitä tekevät. Sää ei myöskään ole ollut este, mutta jos huomaan rankkasateen sääennustuksissa yritän varoitella siitä etukäteen.

Mutta että koenko ulos menemisen vaikeaksi? Vähän sama kuin oppilaiden kohdalla eli jos sitä tekee tarpeeksi usein, tulee siitä arkista, eikä kynnys nouse korkeaksi. Valmistelen maastotunteja saman verran tai jopa lyhyemmän ajan kuin sisällä pidettäviä tunteja. Oppilaat vastuuseen välineiden kantamisesta, pesemisestä jne, niin homma toimii. Toki joskus vauhdikkaat oppilaat tuntuvat ehtivät joka paikkaan ja tekevän ihan muuta kuin mitä pitäisi, mutta niin voi käydä huonona päivänä luokassakin. Viime syksynä peräkkäisinä päivinä yksi oppilas tippui jokeen ja toinen oppilas pyörtyi veriryhmätestaukseen, silloin vitsailin kyllä, että olisi se iänikuisten posterien tekeminen vähän helpompaa. Vaikeaa on myös priorisoiminen, koska oletusarvoisesti perustunnilla ehtii opettaa uuden asian ja oppilaat ehtivät tehdä tehtäviä ja voidaan olettaa, että homma on sen jälkeen kaikilla hanskassa. Samassa ajassa ulkona ehtii tutustua esimerkiksi vain yhteen asiaan kyseisestä kappaleesta ja tehtävätkin jäävät kotiin. Tässä lohduttaa opetussuunnitelman lukeminen, jossa asiat on vaadittu paljon suurpiirteisemmin kuin kirjojen sisällöt antaisivat olettaa.

Lina Musterhjelm, yläkoulun ope

Vie sinäkin luokkasi luontoon, vaikka Luokkien ja päiväkotien Luonnon päivänä 17.5.