Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Marianne Heikkilälle luonto on elinehto ja hyvinvoinnin lähde

25.08.2017 10:00

Marianne HeikkiläKun maailma murjoo, menen luontoon. Kun elämä kaatuu päälle, piiloudun metsään. Kun stressi ja kiire valtaa kehon ja pään, pakenen merenrannalle.

Aina ei voi asua kansallispuistojen ja runsaan luonnon lähellä, mutta kaupunkilaisena olen valinnut kotiseutuni mahdollisimman läheltä luontoa. Asun Helsingin Lauttasaaressa, Onnellisten saareksi nimetyllä paikallis-seudulla. Ja kyllä, rantojemme lähellä kasvaa sieniä, marjoja ja villiyrttejä. Kun valitsimme puolisoni kanssa kotiseutua, jossa yhdistyisi helppo työmatka ja toisaalta mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun, valinta oli helppo. Olen asunut aina meren äärellä, Munkkiniemessä, Lauttasaaressa, Laajasalossa ja Töölössä. Nyt kun ikää tulee, olen havahtunut suureen maaseutukaipuuseen.

Lapsuuden onnellisimpia hetkiä oli isovanhempien kanssa vietetyt luontoelämykset. Hämeen peltomaisemien keskellä vaari vei meitä lapsenlapsia katiskoille, luontopolulle ja pensaspuskia perkaamaan. Mummoni rakasti sieni- ja marjametsää, hän laittoi aina metsään mentäessä sinisen huivin päähän ja hiihtohousuja muistuttavat siniset verkkarit, jotta itikat ja punkit eivät häiritse metsässä oloa. Toisen isoäitini kanssa vietimme Pohjois-Karjalan Pielisjärvellä ja Kolin maisemissa lapsuuden kesiä. Mummilla oli saari, jossa kalastettiin pohjaongella ahvenia lokkien kirkuessa pään päällä. Lapsuuden hetket ovat arvokasta perintöä, jota haluan välittää myös omille lapsilleni.

Koska olen ollut liikaa töissä, lapsien isovanhemmat ovat vieneet heitä puuveneellä Hangossa merelle sekä erilaisiin metsiin. Tyttäreni totesi, että hänen sielunmaisema on ehdottomasti metsä – sen rauha ja arvokkuus. Poikani on ollut koko lapsuutensa papan kanssa pilkillä. Seurasin aikoinaan näiden kahden eri-ikäisen ihmisen äänetöntä kyykkimistä avannon ympärillä. Niissä hetkissä oli aistivinani jotain salaperäistä ja elämää suurempaa – turva ja elämän jatkumo. Sydänsairas pappa ja erityispoika.

Lauantaina on suuri päivä, kun me martat vietämme vuotuista Sienipäiväämme ja samalla nostetaan lippu salkoon suomalaisen luonnon kunniaksi. Suomen Luonnon päivänä olen töissä ja Veikkauksen vapaaehtoispaneelissa Helsingin keskustassa, mutta töiden jälkeen suuntaan pyörän kohti kaupungin rantoja. Mukaan otan piknic-eväät, perheen, ystäviä ja kummilapsia, ehkä turvapaikanhakijoita, joiden kanssa olemme tehneet kaksi vuotta työtä vapaaehtoisina saarellamme. Luonto ravitsee – satoi tai paistoi.

Tehdään Suomen Luonnon päivästä 26.8 muistoja jättävä ulkoilmapäivä, joka lohduttaa, rentouttaa ja tuo yhteen.

 

Marianne Heikkilä
Pääsihteeri, Martat-lehden päätoimittaja, Marttaliitto
Luontolähettiläs 2017

#luonnonpaivat #suomi100 #luontolähettiläs

Lue lisää Marttojen sienipäivän tapahtumista