Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Petteri Saario : "Koko olemukseni muuttuu, kun pääsen luontoon"

05.05.2017


Kuva: Petteri Saario"Olen Petteri Saario, porvoolaistunut hämäläinen, dokumenttiohjaaja ja luontoelokuvaaja. Olen tehnyt lukuisia ihmisen ja luonnon suhteesta kertovia dokumenttielokuvia ja TV-sarjoja, niistä viimeisin, kuusiosainen Erämaan lumo, esitettiin TV1:ssä kevättalvella 2016. Olen ohjannut ja kuvannut dokumenttisarjat myös mm. Suomen järvien ja jokien helmistä sekä upeista saaristoistamme.

Nyt työn alla ovat kaupunkiluonnosta kertova dokumenttisarja Asvalttiviidakot sekä vesiluontoa ja veden merkitystä kuvaava Ahdin valtakunta -sarja. Asvalttiviidakot alkaa TV1:ssä tämän vuoden lokakuussa, Ahdin valtakunta esitetään televisiossa loppuvuotena 2019.

Asvalttiviidakot-sarja alkaa Syötävän hyvä kaupunki -dokumentilla. Sitä edeltää huhtikuussa Ylen verkossa (yle.fi/syötäväkaupunki) käynnistynyt kampanja, jolla yritämme innostaa kaupunkilaiset kasvattamaan itse omaa ruokaansa. Tänä vuonna valmistuu myös sodankyläläisestä kaivosaktivistista Riikka Karppisesta kertova henkilödokumentti, se nähdään TV:ssä ensi vuoden alussa.

Olen työskennellyt monella mantereella, mutta aina Suomen luonto ja luonnosta elävät ihmiset ovat olleet tärkeimpiä intohimoni kohteita. En kerta kaikkiaan saa niistä koskaan kyllikseni. Kun olen lamaantunut tai allapäin, luonto puhaltaa minuun hengen. Ja kun olen levoton, se tyynnyttää.

Kuva: Petteri SaarioEnnen muuta koen itseni etuoikeutetuksi ja uteliaaksi luonnon ja ihmisluonnon havainnoijaksi, ystäväksi ja puolestapuhujaksi, joka on saanut jonkinlaisen tarinankertomisen kyvyn huomenlahjanaan.

Haluan työssäni antaa puheenvuoron niille, jotka eivät itse saa ääntään kuuluville: luonnolle ja siitä hengittäville usein uhatuille elämäntavoille.

Olen onnellinen siitä, että olen onnistunut säilyttämään uteliaisuuteni. Vilpitön kiinnostus ja uteliaisuus meistä eroavia lajeja ja myös erilaisia lajitovereitamme kohtaan vahvistavat meissä olevaa myötätuntoa. Siitä on lyhyt matka tekoihin, auttamiseen.

Ja auttaminen taas, olkoon kohteena uhattu luonto tai ihminen, tekee hyvää. Se lisää mielihyvähormonin määrää auttajan omassakin kehossa ja tuo jopa lisää elinvuosia. Luonnonsuojelu on kaikin puolin fiksua ja kannattavaa toimintaa, niin suojelijalle itselleen, suojelun kohteelle kuin koko ihmisten yhteisölle ja maapallon elonkehälle.

Kun olin lapsi, äidilläni oli tapana kiivetä talomme katonharjalle tähystämään, missä milloinkin luurasin. Kotimetsäämme oli kuitenkin helppo hävitä, kadota metsänpeittoon, näkymättömiin aikuisten katseilta ja odotuksilta.

Kotkansiipien hallitsema aluskasvusto oli niin korkeaa, etten ylettynyt kurkistamaan sen yläpuolelle edes varpaisillani. Puuvanhusten pahkuraiset juuristot työntyivät polkujen poikki kuin paksut verisuonet. Puut puhelivat narisemalla, nitisemällä, huokailemalla, kurnuttamalla, jopa paukkumalla ja räjähtelemällä.

Evääksi retkilläni poimin usein ketunleipää ja kallioimarteen lakritsilta maistuvaa juurta. Äidin mukaan olin lähes aina hukassa, pusikossa, ojan pohjalla tai puussa. Joten ainakin hänen muistoissaan olin jo lapsena jonkin sortin luonnonlapsi.

Haltioidun yhä luonnosta, kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina.

Läheiseni tietävät, että ääneni ja ryhtini, koko olemukseni muuttuu kun pääsen ulos luontoon. Luonnon ympäröidessä minut, suoristun ja kasvan pituutta. Kasvoni kohoavat ja ryppyni oikenevat. Kun kesäsade pirskahtelee kasvoillani, lataudun hetkessä täyteen elinvoimaa ja -iloa. Ja milloin tuuli soittelee hempeästi haavan lehvästöä punarinnan soolon helähtäessä läpi latvuston, silloin minäkin soin kauniimmin. Vedän keuhkoni täyteen ulkoilmaa ja tunnen miten se tuulettaa sieluni synkimmätkin kammarit.

Hakeudun luontoon yksinkertaisesti siksi, että voin siellä paremmin kuin muualla. Luonnossa ollessani virittäydyn sellaiselle taajuudelle, että minusta on helpompi pitää. Siedän itseänikin silloin parhaiten.

On kunnia saada olla Luonnon päivien lähettiläs. Luonnon päivinä olen luonnollisesti ulkona, luonnossa, joskus jopa ilman kameraa. Yritän innostaa myös muita tekemään samoin, sillä olen varma, että maailma olisi parempia paikka, jos ihmiset viettäisivät enemmän aikaa luonnossa. Luonto tekee hyvää kaikille, myös niille, jotka eivät sitä itse ymmärrä. Luonto kohottaa mielialaa, parantaa terveyttä ja ennaltaehkäisee sairauksia, se luo rauhaa rauhattomuuteen, iloa alakuloon, toivoa epätoivon hetkiin - ja tarjoaa kaiken hyvän lisäksi myös elannon, niin minulle kuin lukuisille muille kanssakulkijoilleni.

Eikä aina tarvitse lähteä kauas: Suomi on kiitollinen paikka asua, täällä ei mistään ole pitkä matka luontoon".