Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Silja Vuohensilta aikoo äänittää sadan linnun laulua, ja suosittelee etsiytymään luontoon liittyvän seuran toimintaan

01.07.2017 09:00

Kuva: SiljaPäädyin aikoinaan luonto-ohjaaja -opintojeni yhteydessä metsäpäiväkotien pariin ja olen tutkinut niitä siitä lähtien opiskellessani Helsingin yliopistossa varhaiskasvatusta. Suomen ladun metsäpäiväkoteja kutsutaan erittäin kuvaavasti ”luonnossa kotonaan” -päiväkodeiksi. Luonnossa kotonaan- ja muissa metsäpäiväkodeissa lapset viettävät päiväkotipäivänsä ulkona luonnossa, joka päivä, ympäri vuoden. Kun luonnossa viettää paljon aikaa, siellä alkaa tuntea olevansa ”kuin kotonaan”. Omat rajat ja mahdollisuudet tulevat lapsille tutuiksi, kun he saavat tutustua ympäristöön leikkien ja liikkuen ja kun ympäristö on jokapäiväinen, normaali toimintaympäristö. Ja kun luonto on tuttu ja turvallinen, siellä ei tarvitse pelätä, eikä siellä jännitä mikään.

Minullekin luonto on kuin koti. Olen viettänyt siellä aina paljon aikaa liikkuen, harrastaen, marjastaen, sienestäen, kalastaen, ja tulevaisuudessa myös metsästäen. Ruuan hankinta on oleellinen osa minulle luonnossa liikkumista, koska se tuo minut osaksi kiertokulkua. Viettäisin mielelläni kaikki elämäni päivät metsään autuaasti eksyneenä. Eksyessä täytyy pysyä rauhallisena ja pitää tietynlainen ajatus mielessä: ei saa olla ongelma, vaikka ei löytäisi pois vähään aikaan. Jos luonnossa pärjää omillaan ja siellä on ”kuin kotonaan”, sieltä ei ole kiire pois, eikä sinne eksyminenkään pelota. Sinne eksyminen on oikeastaan perin mukavaa.

Monet antavat 100-vuotiaalle Suomelle erilaisia lahjoja ja minäkin olen ajautunut kahden haasteen pariin. Ensinnäkin lupasin järjestää jokaisena luonnon päivänä jonkun tapahtuman. Helmikuussa retkeilimme Sipoonkorven kansallispuiston syrjäisillä seuduilla ja kevään luonnon päivänä vedin yhden yön melontavaelluksen Repoveden kansallispuistossa. Kesän luonnon päivänä olimme yövaelluksella Oulangan suunnilla. Toinen luontoon liittyvä Suomi100 projektini on ystäväni kanssa aloitettu haaste äänittää 100 linnun laulua. Projekti on nimeltään Satakielenlaulu ja blogiamme pääsee seuraamaan osoitteessa www.100kielenlaulu.blogspot.com. Tämä haaste on osoitus siitä, että luontoa voi havainnoida monin eri aistein, eikä visuaalisuus ole aina niistä rikkain.

Luontolähettiläänä haluan haastaa ihmisiä kohtaamaan luonto jollakin uudella tavalla. Monet tulevat kertomaan minulle, että voi kuinka hienoa olisi päästä melomaan tai voi kuinka hienoa olisi lähteä tutustumaan siihen ja siihen kansallispuistoon tai voi kun olisi hienoa tehdä sitä ja tätä, mutta enhän minä osaa/uskalla/ei ole kaveria/ei ole välineitä. Minusta nämä ovat vain järjestelykysymyksiä! Itse suosittelen aloittamaan verkostoitumisesta, sillä ryhmässä on voimaa! Löytyisikö paikkakunnaltasi jokin luontoon liittyvä seura tai yhdistys? Tai jos ei, voisitko sinä perustaa sellaisen?