Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Kuoronjohtaja ja "kärsimysornitologi" Teemu Honkanen juhlistaa Suomen luontoa esiintymällä Key Ensemble -kuoron kanssa Örössä

26.07.2017 14:00

Teemu HonkanenKamarikuoro Key Ensemblen taiteellinen johtaja Teemu Honkanen nauttii löytämisen riemusta ikimetsissä ja merellä. Petolintujen rengastamista harrastavan kuoronjohtajan voit bongata kesällä kipuamasta kotkanpesään ja Suomen luonnon päivänä Öröstä esiintymässä kuoronsa kanssa.

Kapellimestarina ja kuoronjohtajana tulee luettua työkseen kilokaupalla nuotteja sisäakustiikoissa, joten niiden vastapainoksi on mahtavaa laittaa välillä kumpparit jalkaan, astua ulos ikimetsään ja alkaa tulkita luonnon partituuria, jonka antamien vihjeiden perusteella voi löytää vaikka uuden huuhkajan, kanahaukan tai merikotkan pesän.

Olen harrastanut nk. kärsimysornitologiaa kohta jo parikymmentä vuotta. Siinä lintuharrastuksen haarassa ei kaihdeta sääksen pesälle pääsemiseksi tarpomista vähän vetelämmälläkään letolla auringon porottaessa täydeltä terältä paarmojen pörrätessä ympärillä. Siinä ei pelätä myöskään käsien pihkaantumista merikotkan pesäaihkiin kavutessa, nilkan nyrjähtämistä huuhkajavuorella tai oksien piiskaamista naamaan varpushaukkapusikossa rymytessä. Villien petolintujen pesien etsintä ja tarkastaminen on aina yhtä jännittävää palkiten kaiken vaivan, tuskan ja hien.

Varsinainen lintuharrastukseni sai aikoinaan alkusysäyksen kun sellonsoitonopettajani otti minut mukaansa katsomaan huhtikuista kurkimuuttoa Porkkalanniemeen. Massamuuttopäivään osuminen teki lähtemättömän vaikutuksen. Sarvipöllöpoikueen pölähtäminen mökkimme pihaan naukumaan muutamaa vuotta myöhemmin sytytti puolestaan valtaisan pöllöinnostuksen ja johdatteli sittemmin jopa rengastajan uralle. Viimeisten 10 vuoden aikana onkin sitten tullut rengastettua mm. yli 300 lehtopöllöä, parisen sataa kanahaukka ja sääkseä, lähes 200 merikotkanpoikasta ja melkein 100 huuhkajaakin.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi haluaisin rohkaista astumaan metsään erityisesti kaikkia niitä, jotka eivät asfaltoiduilta teiltä ja mukulakivetyiltä kaduilta ole juuri pientareiden tai niittyjen läpi oikaisseet - tai pistäneet nokkaansa koskaan metsän siimekseen omaa mökkipihapiiriään kauemmaksi. Aloittaa voi vaikka ihan lähiluonnosta, sillä kaupunkien sydämissäkin on onneksi vielä jäljellä upeita, vanhoja metsäkuvioita, jotka kelpaavat jopa kanahaukoille.

Unelmieni luonnonpäiviä ovat lähes kaikki metsissä ja merellä vietetyt päivät. Yhtenä lähimuistiin syvimmälle painuneena päivänä lähdin lasteni kanssa tänä keväänä liikkeelle Turun Ruissalosta. Aamu oli usvainen ja Airisto tyyni. Auringon noustessa saavuimme Saaristomeren kansallispuiston reunamille ja saimme seurata monikymmenpäisen halliparven aamutoimia sekä pulikointia kallioluodoilla ja kuulla jopa niiden laulua. Eräästä ulkoluodon matalasta merikotkan pesäpuusta saatoin tuoda rengastettavat poikaset hetkeksi alas myös lasten ihailtaviksi.

Retki huipentui piipahtamiseen Örössä, jonne vien kuoroni Key Ensemblen konsertoimaan Suomen luonnonpäivänä elokuussa. Tuolloin kansallispuistoissa kajahtaa, kun yli 50 kuoroa nousee samanaikaisesti luonnonlavoille eri kansallispuistoissa. "Meri jäljet lyö luontoon" konserttiohjelmassamme on suomalaista meri- ja luontoaiheista a cappella -kuoromusiikkia Toivo Kuulasta Jaakko Mäntyjärveen ja Lasse Mårtenssoniin. Saaristomeren luonnon ja kulttuurin ystäväyhdistys Arkipelagia tutustuttaa samalla yleisöä Örön ainutlaatuiseen luontoon ja järjestää popup-talkoot apolloperhoslaidunten ennallistamiseksi.