Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Suvinen järvi ja talviset hanget - oopperalaulaja Tommi Hakalan Suomi!

23.08.2017 11:00

Tommi HakalaLuonto, sen värit ja olomuodot, mittasuhteet ja maisemat, tuoksut ja maut, vuodenajat ja niiden vaihtelevuudet ovat elämäni varrella muuttuneet useastikin.

Vartuin Riihimäellä urheilupuisto takapihanani, joka pururatoineen ja kallioineen oli kuin miniatyyrimetsä luoden puitteet monenmoisille leikeilleni. Ollessani kymmenvuotias vanhempani hankkivat kesämökin ja perinteinen suomalainen sauna järvimaisemineen piirtyi kesäisin mieleni ja sieluni uumeniin unohtumattomasti.

Opiskeluni vei minut Helsinkiin ja sieltä ammattini ensiaskeleet Saksan kautta useammalle mantereelle, nyttemmin kotimaakseni on asettunut Itävalta.

Olenkin muuttanut useasti asuen pääosin kaupungeissa, mutta lähes aina kotini on sijoittunut suurempien puistojen tai metsänreunan läheisyyteen, mahdollistaen pääsyn paljaan, päällystämättömän maan, puiden ja jopa vedenkin äärelle ollessani kotona työmatkojeni välissä.

Suomessa ja suomalaisessa luonnossa on minulle ennen muuta kaksi piirrettä, jotka toistuvasti sykähdyttävät saapuessani synnyinmaahani: Suomen talvi ja kesäinen järvi-Suomi.

Luminen talvi pakkasineen kuorruttaa tylymmästäkin katukuvasta sympaattisen pehmeän, puhumattakaan talven hiljaisten metsien syvistä hangista ja lumen painon alla notkuvista kuusikkojen oksista.

Hankien heijastaessa vähäisimmänkin valonrippeen luoden kaamokseen sinenkuultavaa, suorastaan mystistä hehkua, silmä herkistyy näkemään vaikkei sädettäkään auringosta olisi mailla halmeilla.

Ja kesä järven äärellä ikuisen valon kyllästämänä, poutapilvineen ja suvisateineen, ukkosen jyrähdyksien säestämänä.
Valloittavat tuoksut sateen ja ukkosen jälkeen, tai aurongonpaisteisen kukkaniityn äärellä ja pihanurmella tuoreen ruohonleikkuun jäljiltä. Saunan piipusta kiemurteleva savu kertoen lähestyvistä löylyistä. Hyppy järveen, kylmään ja virkistävään veteen, karkaistumisen riemu, uimisen jokakertainen ihme ja hetki kun kylmyys ei enää nipistä.

Ja kaiken kylpemisen jälkeen se pyhää olotilaa hipova hetki kun istahdan aloilleni rauhallisin, ellei jopa tyhjentynein mielin, löylyn ja järviveden väreillessä ihollani ja kehossani, tuulenvireen kuivatellessa. Katseeni kiireettä viipyen järviveden rikkaassa liikkeessä tai rasvatyynen rikkumattomaan pintaan unohtuen.

Siinä on hyvä, siinä on minun Suomeni!