Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Turkka Aaltonen liputtaisi Suomen luonnolle vuoden jokaisena päivänä

14.08.2017 17:30

Joppe Ranta"Luonto on meidän henkinen pääomamme”, sanoo tietokirjailija ja eräperinteiden grand old man Turkka Aaltonen, ”jos meillä ei olisi luontoa, ei meillä olisi aitoa Suomeakaan.” Hän kertoo, että suomalaisten suhde metsään on muuttunut ja retkeilyn harrastaminen hakenut uusia muotoja, mutta luonto ihmisiä voimaannuttavana elementtinä ansaitsee liputuspäivän.

Turkka Aaltonen on tietokirjailija, yrtteihin erikoistunut ja auktorisoitu keruutuotetarkastaja, eräoppaiden kouluttaja ja legenda omalla alallaan. Vanhempi retkeilijäpolvi vannoo Turkan oppien nimeen ja nuoremmat saavat maistaa hänen laajan tietopankkinsa antimia Kurun ja Karkun eräopaskursseilla. 

Turkka Aaltosen mukaan retkeily on vuosikymmenten aikana muuttunut hyvin paljon. Eniten se näkyy retkeilyvälineissä ja siinä, miten ihmiset niihin suhtautuvat. ”Monikaan ei tiedä miten mitäkin retkeilyvälinettä käytetään ja mihin ne soveltuvat, mutta silti niitä ostetaan aivan surutta, kun koetaan sen kuuluvan asiaan.” Aaltosen mielestä monilla on selvästi liikaa intoa varusteluun, mutta samalla satsaaminen tietoihin ja taitoihin jätetään vähemmälle. ”Jos rauhassa funtsii mitä tarvitsee, niin kokonaisuus maksaa vähemmän, eikä se silti vähennä elämyksiä luontoretkeilyssä.”

Aaltonen kertoo, miten ennen välineet tehtiin paljolti itse ja käytettiin vanhoja varusteita. Tavalliselle retkeilijälle makuupussit olivat harvinaisia ja eikä erikseen ollut retkeilyvaatteita. ”Luovuus ja kekseliäisyys olivat tuolloin merkittävässä roolissa, kun retkeilijät varustivat itseään.” Turkka Aaltosen mukaan hänen nuoruudessaan luonnontuntemus oli sisäsyntyistä ja kokemuksen kautta opittiin, milloin vaatteissa tarvittiin lisää eristystä tai miten raskaita kuormia repussa pystyi kantamaan. 

”Kirveen ja puukon käyttö oli aikoinaan ihan eri tasolla, koska niitä tarvittiin arkiaskareissa lähes päivittäin”, Turkka Aaltonen muistuttaa. Luonteva käyttö lisäsi myös turvallisuutta, jolloin pienet lapsetkin osasivat ja saivat veistellä. Vieraantumisen välineiden oikeasta käytöstä ja käytettävyydestä näkyy Aaltosen mukaan hyvin puukossa. Suomalaisen puukko on vuosisatoja ollut pieni ja terä maksimissaan kämmenen levyinen, mutta nykysuuntaus on tuonut vieraiden kulttuurien kookkaat terät Suomeenkin. Turkan mielestä kaikki yli viiden sentin menevät osat puukonterässä ovat vain tiellä. ”Ennen mentiin luonto edellä, nyt kärjessä ovat enemmän välineet ja muoti.”

Turkka Aaltonen muistelee vanhoja metsiä. Ne olivat suuria, eikä niitä oltu metsäautoteillä pilkottu. ”Tehokorjuu ja avohakkuu muuttaa maisemaa. Siinä häviävät sienet ja muutkin kasvit, kun valoa tulee liikaa. Ei kantarelli kasva avomaastossa”, Aaltonen manaa. Nykyisiä hoidettuja metsiä hän pitää liian puistomaisina.

Turkka haaveilee vanhoista ajoista, jolloin metsissä sai touhuta vapaammin ja rakennella kaikenlaista. ”On se tietenkin hyvä, ettei ihan vapaasti käytetä toisen metsää, mutta ehkä ennen osattiin olla metsässä siistimmin ja tekemättä tuhmia”, Aaltonen naureskelee. Hän ymmärtää, miksi jokamiehenoikeuksia täytyy nykyisin tulkita tiukasti ja harmittelee, että muutamat välinpitämättömät ja osaamattomat metsien käyttäjät pilaavat muiden mahdollisuuden hyviin ja opettavaisiin hetkiin luonnossa. Ennen lupia metsien käyttöön sai hänen mukaansa helposti, koska käyttäjät tunsivat vastuunsa. ”Silloin paikat jätettiin siisteiksi, eikä kukaan kaivannut puita, joita suolta tai risukoista käytettiin.”

Joppe Ranta

Kun harjoittelumaastot puuttuvat nykyisin lähes täysin, vieraannutaan erätaidoista ja täytetään aukkoa välineillä. Kouluttautuminen ja opiskelu kokemusten lisäksi ovat avaimet tasapainoiseen ja turvalliseen luontosuhteeseen. ”Nyt on aika hulvatonta, kun kaikki ovat asiantuntijoita yrteissä”, Turkka Aaltonen virnuilee ja jatkaa vakavampana, ”Se on korostettava, jonkinlainen koulutus täytyisi olla takana, ennen kun ryhtyy ihmisiä opettamaan.”

Turkka Aaltosen mielestä on upeata, että Suomi liputtaa luonnolle elokuun 26. päivä. ”Se on hieno ele, sillä jos meillä ei olisi suomalaista luontoa ei meillä olisi Suomeakaan.” Aaltosen mielestä luonto on niin tärkeä juttu, että sille täytyisi liputtaa joka vuosi. Hän korostaa luonnon henkisen pääoman merkitystä, mutta muistuttaa aineellisia asioita, kuten paperi ja vastaavat metsistä saadut hyödyt aikoinaan.

Luonto on Turkka Aaltosen mielestä tärkein paikka yksittäiselle ihmiselle, ikään katsomatta. Hän sanoo säälivänsä lapsia, jotka joutuvat olemaan koko kesän kaupungissa. ”Kyllä kaikille pitäisi kesään kuulua leiri ja pari retkeä. Vähän kalastusta, niin pysyy nuppi kunnossa”, hän ohjeistaa ja kiteyttää sanomansa, ”Luonto on helvetin tärkeä.”

 

Katso Turkan haastattelu Riihimäen erämessuilta:

 
Ja

 

Teksti ja kuvat: Joppe Ranta / Wild Rover Media