Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Kusiaisen oikeuksilla metsään

Eihän se ole eräretki eikä mikään, jos ei mies nokipannukahvia keitä. Vai onko? Vammaisjärjestön suunnittelija Risto Lappalainen pohtii luontokansan olemusta.

Puhdas ja kaunis maamme monipuolinen luonto vilistää ikkunan ohi, kun istun junassa. Me suomalaiset olemme luontokansaa. Haluamme suojella saimaannorppaa ja seurata kiimaisen uroslohen selviytymistä ohi kalastajien pyydysten Torniojoen sivulatvoille. Puntaroimme säätä, ja sitä lähtisikö ladulle, laskettelemaan vai kalaan.

banner
Luonto voimaannuttaa. Kunpa vain ”kaikki” pääsisivät. Tämän haasteen kohtasin, kun aloitin vammaisjärjestössä työni yli 20 vuotta sitten.  Tapasin paljon eri tavalla vammautuneita, joille luonto on tärkeä. Oma muuttunut toimintakyky, villi luonto ja siinä selviäminen askarruttavat vammaista liikkujaa.  Voinko kalastaa, entäs jos kaadun tai tipahdan veneestä, miten tasapainoni riittää hiihtämiseen ja pääsenkö omin voimin ylös metrisestä Lapin hangesta? Nuotiokin pitäisi kyhätä yksikätisenä, sillä eihän se ole eräretki eikä mikään, jos ei mies nokipannukahvia keitä ja jätkän kyrsää nuotiolla käristä.

RistoL
Aloin järjestää luontokursseja, joissa voi turvallisesti kokeilla omaa toimintakykyään luontoharrastusten parissa.  Kurssit aloitimme nykyisen Kansallispuiston Hossan retkeilyalueella, joka jo silloin oli esteettömän luontotoiminnan ykköspaikkoja Suomessa ja on sitä vielä enemmän nyt kansallispuistona uusien esteettömien toimintaympäristöjen ansiosta. Väsyin, nauroin ja taisinpa itkeä tirauttaakin. Kokemusoppiminen ja elämys luonnossa, ohikiitävä hetki, joka jää pysyvästi mieleen. Tekeminen ja tunne, kipu ja riemu saavutuksesta.

melojia Hossassa 

Viime kädessä kysymys on elämänhallinnan tunteen palautumisesta, jossa yksilö uskaltaa ottaa haasteita vastaan, käyttää ongelmanratkaisukykyään ja kehittää sitä. Onnistunut kokemus antaa meille aktiivisia rooleja. Yksi on kalastaja, toinen hiihtäjä ja kolmas hyvä tulivahti. Sen jälkeen olemme valmiimpia kohtaamaan uusia haasteita.

lenkkarit ja pyoeraetuoli
Junan ikkunassa kainuulainen korpimaisema on vaihtunut Saimaan kalliorantojen ohikiitäväksi lupauksiksi. Niinpä niin, luonto se siinä tarjoaa meille jokaiselle jotakin. Esteettisiä elämyksiä, sen kauneutta ja pieniä yksityiskohtia.

koski

Tai toiminnallisia elämyksiä, kuten melontaa ja patikointia. Myös psyykkisiä elämyksiä, kuten hiljentymistä ja rauhoittumista.  Loppujen lopuksi meillä on vain kusiaisen oikeudet, kuten Kainuun suuri filosofi Konsta Pylkkerö totesi.  Ymmärtääksemme luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta on meidän mentävä sinne kusiaisen oikeuksin. Nähdään metsässä.


Kirjoittaja on Aivoliiton järjestösuunnittelija, sinisten metsien mies.