Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Arkisto: May, 2017

Halki, poikki ja pinoon - kuinka halot hakataan?

Pidän itseäni aktiivisena luonnossa liikkujana ja sanon harrastavani retkeilyä. Yksi ”erätaito” on kuitenkin jäänyt hankkimatta: Olen onneton kirveen käyttäjä.

Mökillä, autiotuvilla ja nuotiopaikoilla olen suosiolla jättänyt puiden pilkkomisen etevämpien vastuulle ja keskittynyt muihin askareisiin. Enkä suinkaan ole kaveriporukan ainut noviisi.
Niinpä lainaan kirveen, ja suuntaan pienen retkiseurueeni kanssa Muhosjoen varteen Liimanninkosken suojelualueelle.
reppuselkae TanjaVallo
Laavulle päästyämme toteamme, että nuotion aikaansaamiseksi hakkuuhommiin on ryhdyttävä – laavun seinustalla on suurin määrin kunnioitettavan kokoisia halkoja.

Hihat heilumaan siis.

kirvesheiluu tanjavallo

Mutta eihän se homma edelleenkään ihan helppoa ole. Napakalla iskulla retkikirves tekee korkeintaan pienen loven suureen sitkeään pölliin. Mutta voi sitä onnistumisen tunnetta, kun ensimmäinen pala lohkeaa räsähtäen. Pienempien puiden kanssa homma on jo helpompaa.

Vaikka retkikirves tuntuu raskasta halkomakirvestä turvallisemmalta käyttää, joutuu joukon konkarikin tekemään sen kanssa tosissaan töitä.

kirvespaeaellae TanjaVallo

Nuotiopuiden pilkkominen vaatii melko pitkän tovin. Ja pilkottavan puun vaihtoa vähemmän oksaiseen, vinoon tai muuten vain keljuun. Ei tällä menolla vielä tupaa lämmitettäisi.

Lopulta palkitsevan retkitulen loimussa ja eväitä maistellessa on aikaa paneutua analysoimaan itse suoritusta.

tulilla TanjaVallo

Että uskaltaa käyttää iskuun riittävästi voimaa, siinä kai se homman ydin on. Makkaran ja kahvin virkistäminä innostumme pilkkomaan vielä pari klapia seuraavan tulijan iloksi. Tervemenoa tulille!    

pilkottu TanjaVallo
Kirjoittaja Anne-Mari Rytkönen työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa suunnittelijana. Kuvat otti Tanja Vallo.