Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Arkisto: October, 2017

Kun selässä kulkee kallein lasti

Aiomme tänään kiertää kahdeksankuukautisen Helmin kanssa koko Pienen karhunkierroksen. Jännitystä lisää, että olemme totutelleet uuteen rinkkaan vasta viisi minuuttia.

Olemme saapuneet Kuusamoon ruskaretkelle ihailemaan syksyn värejä ja nauttimaan luonnon rauhasta. Ilma on viileä ja kostea, ehkä viisi astetta plussalla, mutta onneksi ei näytä satavan tai tuulevan lainkaan.

Riisitunturi aeiti

Tämä vaellus on erityinen, sillä pääsemme testaamaan ensimmäistä kertaa Helmin ristiäislahjaksi saamaa kantorinkkaa. Aiemmilla vaelluksilla olemme pitäneet Helmiä kantorepussa, mutta nyt 8 kuukauden ikäinen tyttö pystyy matkaamaan jo isommassa rinkassa.

Ilmassa on jännityksen tuntua, sillä kokeilimme rinkkaa kokonaiset viisi minuuttia kotosalla lähinnä säätöihin tutustuen. Nyt kun olemme heti perään lähdössä 12 km reissulle, niin eihän sitä tiedä taivalletaanko matkaa taistellen vai hymyillen. Siksi otimme mukaan tutun kantorepun varmuuden vuoksi. Olemme pukeneet Helmille runsaasti lämmintä vaatetta, kuten merinovillaisen kerraston ja toppahaalarin villasukkineen lapasineen, joten kylmä ei pitäisi tulla.
Laavulla 002
Syksyn sateiden vuoksi maa on hyvin kostea ja siten todella liukas juurineen ja puiden lehtineen. Pitää siis olla hyvin tarkkana, sillä selässä on nyt kaikkien aikojen kallein lasti ja siten eteneminen on rutkasti tavallista rauhallisempaa ja keskittyneempää.

Ensimmäiset kilometrit osoittavat, että Helmi tuntuu nauttivan olostaan yläilmoissa. Pää pyörii kuin pöllöllä ja erilaiset pärisyttelyt viestivät miellyttävästä matkanteosta. Olemme yhtä hymyä. Tällaisesta patikointireissusta olemme ehtineetkin jo haaveilla.

Taukopaikalla kantorinkka toimii näppärästi myös syöttötuolina, jossa pieni retkeilijä voi nauttia omia eväitään. Tauon aikana Helmi saa myös ”jaloitella”, jotta paikat ei menisi liian jumiin siinä istuessa.
Ruokatauolla 002
Lepotauon jälkeen Helmi päättää ottaa pienet tirsat. Kun yllä on paksu haalari ja pää on muutoinkin hyvin tuettu, näyttää nukkumisasento oikein luontevalta ainakin näin ulkopuolisen silmin.

Kuukkeli

Toisella taukopaikalla huomaamme, että olisi vaippahommien paikka.. Onneksemme tulisijan vieressä on tupa ja vieläpä lämmin edellisen yön jäljiltä, joten huoltotoimet sujuivat kuin kotioloissa.

Saavumme loppupäivästä takaisin parkkipaikalle. Matka on ollut todellinen menestys kaikille meille kolmelle. Varalla ollut kantoreppu osoittautui turhaksi, kun tämä rinkka oli niin mahdottoman mukava. Myös vaatetus osoittautui sopivaksi.
sadekuva
Vaellusviikko on alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt rohkenemme jatkamaan päiväpatikointeja niin Oulangan kuin myös Riisitunturinkin kansallispuistossa. Tämän viikon jälkeen pienellä retkeilijällämme tulisi olemaan takanaan jo neljä kansallispuistoa!

Tutustu ensimmäiseen blogitekstiimme
Helmi-luontolähettilään retkestä kirjoittivat vanhemmat Annika Laine-Ronkainen ja Tuukka Ronkainen.