Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Avainsana: nuotio

Miten menetin nuotioneitsyyteni

Luonnon voimaa -blogin käynnistää Merja, joka eräänä päivänä päätti muuttaa elämänsä ja opetella tuiki tärkeän taidon: nuotion sytyttämisen.

Olen 46-vuotias enkä ole ikinä sytyttänyt oikeaa nuotiota. Asia on alkanut viime aikoina vaivata. Olisi huippua istua itse sytytetyn nuotion loimussa, kuivatella sukkia ja keittää nokipannukahvit.

Sitä on tähän ikään mennessä oppinut jo monenlaista: viime aikoina olen esimerkiksi harjoitellut tv-sarjan kirjoittamista, tukkeutuneen viemäriputken avaamista ja ranskalaisen letin tekoa. Joten enköhän voisi oppia myös sytyttämään nuotion, ihan omin käsin?

Eilen päätin muuttaa elämääni. Haluan pitää omaa kivaa enkä olla tulipaikalla aina itseäni taitavampien varassa.

Haluan opetella homman. Enkä pyydä neuvoja taloudessani asuvalta Metsämieheltä, en myöskään työkavereiltani, joista osa on retkeilyn puoliammattilaisia. Soitan vain ennen nukkumaan menoa tyttärelleni, koska... No. Kaipaan ihan vähän tukea.

"Ota jotain pikkutikkuja joilla aloitat. Ja kuivat puut", tyttö neuvoo.
Nainen nuotiota virittaemaessae Riikka Maekinen
Tänään se tapahtuu. Jännittää niin, että herään jo aamuviideltä ja alan googlata ohjeita nuotion tekoon. 

Partiolaisten ohjeet sanovat samaa kuin tytär: sytykkeitä pitää olla, ja kuivia puita, ynnä tulitikut.

Lapiollinen tuohta lähtee takan reunalta auton perään. Liiterin seinustalta pakkaan repun täyteen hienoja halkoja. (Niitä saisi ostaa myös huoltoasemilta!) Lapionkin otan, koska on satanut lunta.

Sitten lähden etsimään nuotiolleni paikkaa.

Ensin parkkeeraan Liminganlahden rantaan. Testitikku sammahtaa tuulessa äkkiä, joten lähden etsimään parempaa suojaa. (Vaikka mukaan otettu Metsämies mutisee, että tuulessa ne nuotiot vasta palaakin.)
Tulitikun testisytytys Liminganlahden tuulessa Riikka Maekinen
Ristikkonuotion rakennus Riikka MaekinenNoudatan partiolaisten ohjeita ja teen tasaisen ristikon tai ruudukon alun haloista. Varmuuden vuoksi mukaan ottamani sytykkeetkin ovat odottamassa nuotion reunalla.

Nuotion sytytys Riikka Maekinen
Sytykkeet leimahtavat somasti. Mutta leviääkö tuli lainkaan puihin?

Syttyi Riikka Maekinen

 

Palaa hienosti Riikka MaekinenKyllä, kyllä, kyllä! Ensin eka kerros puita on tulessa, ja pian liekit nuolevat tasapuolisesti koko rakennelman. Lisään puita varovasti yksi kerrallaan.

Ihan mieletön fiilis. Eipä ole kahvin keitto koskaan naurattanut näin paljon.

Pakki viritetaeaen tulille

 

Kahvipannu tulilla Riikka maekinenKun kyykistelen nuotioni ääressä, mieleeni tulee kirja, joka on minua innoittanut retkelle: Yuval Hararin Sapiens - ihmisen lyhyt historia. Siinä kuvataan hyvin ne syyt, jotka ovat tehneet ihmisestä lajina maapallon valtiaan, tuhoavan ja uutta muokkaavan aseen: tarinoinnin ja tulen teon taidot.

Keiton maistelua Riikka Maekinen
Olen vähän hämmentynyt. Nuotiohommat eivät näemmä vaadikaan kovin monimutkaisia opintoja.
Itsetunto nousee nuotion hiipuessa, ja mielessä välähtää, voisinko jonain päivänä lähteä vaellukselle. Yksin.

Kirjoittaja Merja Aakko on Metsähallituksen luontopalveluiden tiedottaja.