Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.
Lue lisää

x

Telttailua tumpelolle

Tein urbaanin ulkoilmaretken ja vein lapset puistohotelliin, keskelle Kajaanin kaupunkia.

Minulla on kaksi lasta, jotka ovia kovia eräilijöitä. Ne pärjäävät riukuvessassa ja viihtyvät kolme vuorokautta miesporukassa metsän keskellä, enkä minä pärjää retkeilyasenteessa niille.
Mutta nyt yllätän kaksikon ja ilmoitan vieväni heidät telttaretkelle.
Oikeasti? Pojat kysyvät. No tavallaan oikeasti, vastaan.

Se on sellainen puistohotelli, lisään. Ilmeet vähän valahtavat, mutta en anna sen lannistaa.
Näen, että pojatkin alkavat innostua kun näkevät makuupussit, ja kuopus jopa innostuu testaamaan kamoja eteisessä.

Ilmaritestaa


Perillä 200 kilometrin päässä pysäköin auton ja olen tikahtua. Meidän teltta! Olen varannut meille paikan Linnanvirta-tapahtuman puistohotellista, joka on sukua Suomen Ladun Metsähotellille. Majoitusta puolijoukkueteltassa, keskellä Kajaania Linnanvirta-kesätapahtumassa. Tästä selviän minäkin.
Pojat kurkistavat epäuskoisina telttaan.

kurkataan sisaelle

meijjaenteltta
Onko tää meidän teltta? toinen kysyy. Päätän viedä lapset kulttuuritarjottimen äärelle ja lähdemme kiertämään Linnanvirran tapahtumissa ja raunioilla.
Rauniolinnan uumenissa jytisee tekno. Nälkäkin tulee, joten suunnistamme ruokakojulle. Tällä telttaretkellä ei nuotiota tarvitse sytyttää.

hodaritpeilissae

NukuyoekuvatIlmari

Täysin vatsoin jaksetaan taas taidetta. Ilmari ihailee Liisa Louhelan valokuvanäyttelyä. 100 yötä ulkona -projektin sato on hieno, ja tapaamme itse Liisankin. Hän nappaa meistä kuvan ennen nukkumaan menoa.

Linnanvirtateltta liisalouhela


Sisällä teltassa on hämärää. Vieressämme levittää makuupussejaan kajaanilainen perhe, joka on kävellyt teltalle kilometrin päästä.

Ei kestä kauan, kun lapset alkavat hengittää rauhallisesti. Me aikuiset taidamme nukkua vähän huonommin ja tarkkailla kaupungin ääniä.

Vaikka ei meillä mitään hätää ole, kun ulkona istuu yövartijakin, Anu.

Anu

 

Käyn aamuyöllä bajamassa ja nappaan pari kuvaa naapuriteltastakin:

Liisan saappaat

Pieniä ei aamun valo herätä, ja tuhina puolijoukkueteltassa sen kuin jatkuu.

ilmarinukkuu

Kömmin lopullisesti teltasta, kun haistan kahvin. Mitä luksusta päästä valmiille aamukahville, ja kuunnella rauhallista rupattelua.

aamunaekymae nainen teltasta

Kainuun eränkävijät ovat sytytelleet tulet, ja partiolaiset keittelevät jo puuroa. Leppoisa lauantaiaamu keskellä hitaasti heräävää kaupunkia.
Linnanvirran ohjelma jatkuu vähitellen ja on parin tunnin päästä täydessä vauhdissa. Miten täältä malttaa lähteä kotiin? 
MerjaIlmaripylly

Puistohotelli on loistava tapa tehdä telttaretki, kun on mukavuudenhaluinen kulttuurin kuluttaja ja tykkää istuskella myös kaupungin luonnossa. On nähtävää, kuultavaa ja helppoa sapuskaa. Mutta pojista en ole varma. Kuulen nimittäin turhautuneen äänen kysyvän toiselta:

"Miksi me ei pakattu virveleitä mukaan?"

 (Viimeinen kuva: Pirkko Siikamäki.)

Kirjoittaja on Metsähallituksen Luontopalvelujen tiedottaja.